Aarreaitta

Retro Gustavsbergin kannu, malliltaan mitä suloisin. Vaaleanpunaisia omppuja ja yksi oranssi.

Saatiin kutsu katsomaan erästä tyhjennettävää asuntoa, joka oli täynnä vanhaa tavaraa. En tarkalleen tiennyt mitä odottaa, joten mitään ennakko-odotuksia ei minulla asian suhteen ollut. Tilanne oli uusi, sillä edesmenneen henkilön kotiin meneminen vaatii hienovaraisuutta ja on muutenkin tilanteena hieman erikoinen.


Kodin asukkaat olivat keräilleet antiikkia ja voi taivas kun pääsin sisään. Koti oli täynnä vanhoja astioita ja kaikkea muuta minusta taivaallista. Niitä oli kyllä vielä paljon jäljellä, vaikka lähisuku oli jo hakenut omansa. Lisäksi asunnossa oli huonekaluja, kehyksiä, tauluja ja vaikka mitä. Lähisukulaisilla oli kiire tyhjentää asuntoa, eivätkä he itse välittäneet vanhasta tavarasta. Meillä oli lupa ottaa, mitä halusimme. Keräilimme muutaman vanhan puutuolin, ihania Arabian astioita, maatuskaperheen, vanhoja pitsilakanoita, apteekkaripulloja; ruskeita ja kirkkaita, öljylampun, emaliimukia ja kaikkea vanhaa kaunista tavaraa.


Suurimman osan pitsilakanoista perheen äiti oli repinyt, koska eivät tykänneet niistä ja pakkasivat tavaroita näihin revittyihin lakanoihin. Minä kauhukseni pelastin muutaman. Näin me ihmiset tykätään erilaisista jutuista.

Arabian vanhoja lautasia, keittolautasia, ruokakulhoja

Mutta ehkä kirjoittelen enemmän a saimme kyllä kutsun hakea lisääkin. Katsotaan,mutta oli mukavaa saada kuitenkin näitä vanhoja ihanuuksia. Sinne jäi upeita astioita, täyspuinen vanha työpöytä, kirjahylly etc...

Sana on vapaa

Nimittäin tän puusängyn suhteen halusin teidän mielipiteitä.

Nyt on siis semmonen tilanne, että tämä puusänky jäi keskimmäiseltä, kun hän ei siinä enää kertakaikkiaan mahtunut nukkumaan. Siitä en raaskisi luopua ja mietinkin, kuinka voisin sitä säilyttää huonekaluna niin kauan kun Kaapo osaa nukkua siinä.

Yritin siitä tehdä vähän sohvan näköistä, mutta ei se oikein sohvalta näytä. Sitten tuli toinen ihan villi idea, pitäisikö siihen toiselle laidalle yrittää kyhätä laita, että siitä tulisi pinnasänky. Ainakaan vanhan näköisiä niistä pinnoista ei saa, mutta jos tekisi vaikka värikkäät lastenhuoneen pinnat vähän kuin väriläiskäsi. Mitä mieltä ootte? Turkoosia, punaista, beessiä ja sitten lakanat samaa sävyä? Heittelen vaan nyt ihan villisti. Kaapo nukkuu tällä hetkellä tuossa valkoisessa.

Kysymys kuuluu sinulle, rakkaalle blogiystävälle:

- jatkanko sängyn kanssa sohvana?
- pinnasänkynä (aika erikoinen idea)?
- laitan varastoon?
- sinun jokin muu idea?

Ompas jännä nähdä, kuka vastaa ja mitä sanotte.

Päivällä on paistanut aurinko meidän pirstissä. Toivottavasti teidänkin.

 

 

 

Ticketin todellinen metsästys

Kun mä saan päähäni jotain, olen tosi sinnikäs. Ihan mahottoman sinnikäs välillä.

Viikonloppuna, täsmälleen lauantaina sain päähäni, että Kaapolle on ostettava talvihaalari ensi talveksi. Eikä mikä tahansa haalari, vaan just nimen omaan Ticket to Heaven haalari, kokoa 86.

Oon aina harrastanut isojenkin kanssa sitä, että ostan talvihaalarit edellisenä keväänä. Ne on niitä kotiäidin "hype" hetkiä, kun miettii, miten sainkaan tuon ihanuuden edullisesti. Se on sitten kiva kaivaa syksyllä naftaliinistä uutuuttan kiiltävänä ihanuutena. Tosin nyt en odota syksyä, sillä puku on kokoa 86sm, mikä tarkoittaa sitä, että Kaapo on syksyllä jo ISO poika. Ei, ei kiitos. On  ihanaa, kun on vauva. Pieni pallero, joka hokee ättätätät tätä. (Nyt ei tosin oo kauheen kivaa, kun on perjantaiasta asti olllut korkeessa kuumeessa, kurkkukivussa ja känkkis).



No miksi mä haluun Ticketin? Ihan sen takia, että isommille ostin aina Reima Tecit ja loppu peleissä, polvet olivat usein palkeenkielillä. Tosin etenkin vanhempi erittäin liikkuvaa sorttia. Ovat varmaan nekin nyt tosi hyviä, en sitä sano mutta vaihtelua on tutustua näihin uusiin merkkeihin kuten Ticket to heaven ja CupCakesta. No turhamainen tai en, saa sitä olla joissain asioissa mun mielestä. Kun näin ekan Ticketin haalarin karvahupulla, ajattelin että tollanen täytyy Kaapolla olla sitten kun se oikeesti sitä tarttee. Tää talvi ei oo vielä sellainen, koska lampaantalja ja kirppishaalari toimivat täydellisesti, kun ei maassa ryömi.




Meidän isot pojat matkivat kavereita ja ovat itsekin siinä iässä, että vaan merkit tuntuvat olevan jotain. Huvittavaa on, että ainoa kunnon kalsarimerkki on Björn Borg ja niitä sitten toivotaan ja laitetaan ne aina jalkaan. Arvatkaa, kun niitä on kokoa 86 sm, että kohta ne pukee Kaaponkin Björn Borgeihin, mikäli rahoittaja löydetään:)!


Taidetaan olla vähän turhamaisia. Oletko sinä?

Tunnustuksia:)

Lämmin kiitos Terhille Onnentähdet blogista tästä tunnustuksesta!

Tunnustukseen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään

ja jakaa se 15 blogille eteenpäin.

1. Ensi kuussa mulla alkaa virallisesti hoitovapaa. Aika rientää! Olen miettinyt jonkun pienen osa-aikatyön aloittamista. Onneksi työpaikkoja tuntuu olevan. Katsotaan toteutuuko vai ei.

2. Tykkään käydä kuntosalilla, mutta viime viikkoina olen tehnyt siä aivan liian vähän. Eniten tykkään tällä hetkellä spinningistä. Kaapon voi ottaa mukaan sinne. Siellä on mukava lapsiarkki.

3. En pidä rantalomista, vaan kaupunkilomat ovat ihan parhaita.

4. Vietän paljon aikaa Kaapon kanssa. Isoilla pojilla on  voisi sanoa joka ilta menoa, joka vaatii kuljettamista. Heidän harrastuksensa ovat todella aikaa vieviä.

5. Nettiystävistä on tullut minulle yllättävän tärkeitä samoin kuin bloggaamisesta. Olen tosi tyytyväinen, että aloitin bloggaamisen silloin marraskuussa.

6. En kauheasti pidä leipomisesta ja ruoanlaittokin on mulle semmoista hieman väkinäistä. Keräilen helppoja reseptejä, joita käytän mielelläni.

7. Olen kiitollinen, että saan olla kotona tällä hetkellä. Kiireetön arki on ihan parasta

Onnentähdet

Pikku-Ketun puuhamaa

Moments&details

Villa Kajava

Uusi Kuu

Jotain sinistä

Prinsessa&Auto

Villa Vanilja

Ninan Onni

Nostalgiaa ja patinaa

Valkoinen Veranta

Kolmen tähden koti

Ihan pieniä unelmia

Aura

Onnea on...

________________________________

Toisen tunnustuksen sain ihanalta  Villa Kajavan Minnalta

Tehtävä

1. Anna tunnustus eteenpäin viidelle bloggaajalle, joista pidät, ja jotka inspiroivat.

2. Listaa kolme itselle rakasta asiaa.
3. Laita esille kuva, jota rakastaa, ja kertoa miksi.

** 

1. Tunnustustus komistaa niin monen bloggaajan seinää, etten jaa sitä tällä kertaa.

2. Rakkaita (ja tärkeitä) asioita ovat 

Perhe, terveys ja koti.

3. Isot pojat eivät kuvaan halua, ja itsekin arastelen, mutta menköön nyt:)



Keskimmäisen pojan kammari

Hetkeen ei ole tullutkaan kirjoitettua. Tuntuu, että nämä päivät menee niin hujauksessa, ettei ehdi kirjoittamaan, vaikka mieli tekisi. Kirjoittaminen vaatii oman tilan ja hetken aikaa miettiä. Tosin aika hassua, että usein ajatus siitä, mitä seuraavaksi kirjoittaa syntyy autolla ajaessa, ruokaa laittaessa tai yöllä. Alitajunta tekee selvästi työtä minun puolesta. Villi homma.



Meillä poikien kammareiden laitto jatkuu. Kaapon kammari on niin valmis kuin se tähän hätään tulee. Sitten on tämä keskimmäisen pojan huoneen vuoro. Hänellä oli aiemmin vanha puusänky, joka oli kerrassaan niin kapea, että oli pakko hommata uusi. Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota vanhojen huonekalujen kokoon? Ne ovat kooltaan paljon pienempiä kuin nykyään. Ennen taidettiin tehdä enemmän hommia, syötiin perusruokaa ja pysyttiin hoikkina. Voi hitsi, kyllä pitäisi tavoitella samaa tilaa nykyihmistenkin. Itseni mukaan lukien:)



Lipastoiksi laitoimme Ikean peruslipastot, jotka meillä oli jo aiemmin. Muuramella on saman näköisiä ja mielelläni ottaisin ne, mutta nämä on Ikean tuotantoa jostain kumman syystä:) Sängyksi valikoitui 90 sm leveä laidallinen perussäsnky. Keskimmäisen ainoa toive oli, että hän halusi laidan sänkyynsä. Hän totesi, että runkopatjassa on sellainen tunne, että tippuu sängystä ja sen takia sitten hommattiin laidallinen sänky. Sängyn alla on todella tilavat ja isot laatikot, jonne kätkeytyy legot ja autot. Ne on melkeinpä ainoat lelut, jolla hän enää leikkii. Näiden sänkyyn kuuluvien laatikoiden avulla pääsin eroon turhista laatikoista ja koreista. Huomaan tykkääväni aika selkeistä linjoista. Yöpöydäksi päällystin vanhan keinonahkaisen rahin vaaleanbeessillä ruutukankaalla. Yöpöydällä hän pitää 9-vuotiaalle tärkeitä juttuja: hammasrautoja ja Aku Ankkoja.

Seinältä puuttuu vielä jääkiekkomaila poikittain, jonne hän ripustaa viirejään ja mitalejaan, jota on joukkueena voitettu. Ne on vielä hänen ikäiselleen tärkeitä juttuja ja täytyy sen takia laittaa seinää koristamaan, vaikkei nyt sisutuksellisesti ole mikään napakymppi. Tapetti on yhtä vanha kuin meidän talo, mutta vielä tykkään siitä. Yksi seinä on poikkiraidallinen kuvan mukainen ja muut ovat vaaleita seiniä.
Verhot on vaalean beessiä pellavaa kirpputorilta. Ovat näköjään Ikeasta. Verhojen päällä on Prinsessa ja Auto blogin pitäjän ihana lippuviiririvi. Nyt muuten olen lippuviiri lakossa. En saa enää ostaa enkä tilata niitä mistään, mutta tässä kohden en ole voinut vastustaa kiusausta. Suosittelen kaikille hänen tekemiään lippuviiririvejä. Ovat laadukkaita ja ihanat värit. Luonnossa vielä kauniimmat kuin kuvissa.

Sitten laitoin vielä muutamia tyynyjä pyöreän maton päälle. Niin, koulupöydät on meidän perheessä aivan turhia kapistuksia, eikä niitä tänne hommata pölyä keräämään. Kummallakin isolla pojalla ollaan yritetty, mutta meillä ne toimitti kaatopaikan virkaa. Läksyt tehdään keittiössä, lattioilla, bussissa ja keväisin kirjoja löytyy kuistilta ja milloin mistäkin. Pääasia, että ne on tehtynä. Meille se on aivan sama, missä ne tehdään:)

Pienten lasten huoneita on tosi mukavaa sisustaa ja niistä saa vaivattomasti kivoja. Mutta mitä isommaksi lapsi tulee, on huoneen sisustaminenkin jo vähän haastavampaa. Eikös se niin mennyt pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Se taitaa päteä tässäkin. Oletteko samaa mieltä?

P.S Kaapo on tänään 8kk, pituutta 74 sm ja painoa 10160g. Osaa taputtaa, kieriä, sanoo ättätätätätää, ja on koko perheen ihana silmäterä:)

Käynnissä jotain pientä

Usein mä kelailen kotini suhteen jotain pientä tai vähän suurempaa muutosta. Suunnitelmat kulkevat siinä taustalla kun olen täällä mun "duunipaikalla" eli kotona Kaapon ja isojen poikein kanssa. Luulen, että saan siitä virtaa aika lailla, vaikka muuten akut olisi vähissä.

Olen luonteeltani vaihtelunhaluinen ja kyllästyn kotonakin asioihin ja esineisiin nopeasti. Sen seurauksena teen myös nopeita ratkaisuja ja välillä virhearviointeja kotini hankinnoissa (vrt, mm. edellinen postaus.). Oikeastaan mua ei se nopeatempoisuus päätösten suhteen haittaa. Se on sitten sen ajan murhe, jos joku ei onnistu. Se on vaan tavaraa ja kyllä niistä omansa pois saa, jos on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Niinhän se meni tää meiän rakennusprojektikin. Yksi aamu kattelin vaan huvikseni tontteja Hesarista ja sitten järki-ihminen (mun mies) kattoi tontin muotoa ja maaperää ja totesi sen hyväksi, vaikkei oltu ajateltu rakentaa sen kummemmin siinä elämänvaiheessa. Päätös asiasta syntyi sinä aamuna. Ja kyllä kannatti, vaikkei sitä Onnelaa syntynytkään.

Sisustuksessa on minusta mukavaa vuodenaikojen ja tapahtumien vaihtelu. Nyt on sellainen tilanne, että joulun jälkeen on meneillään hetken seesteinen, väritön vaihe. Nyt kuitenkin jo hetken ollut hieman levoton olo asian suhteen ja viikko sitten bongasin tän mun mielestä ihanan keväisen lautasen ja siitä se taas läks. Pikku hiljaa alan kaivata värejä. Pääsiäinen on ihan parasta aikaa ja jo syksyllä ostin pääsiäiseksi astiapyyhkeen. Oon kun Sulo Vilen, kun halvalla saa ...

Millaisella skaalalla siellä mennään värien ja sisustuksen vaihtelun suheen?

Jokainen kommentti asiasta tai asianvierestä on mulle tosi tärkeitä.

Virhearviointeja

Sattuukos teille koskaan niin, että kaupassa teillä on sellainen fiilis, että nämä sopii kuin nenä päähän siihen ja siihen kohtaan kodissanne?  Ja sitten kun tuutte kotiin, totuus on aivan toinen ja pienoinen pettymys nieltävänä.

No mulle kävi näin. Olen kirjoittanut tuoli/pöytäprojektistani aiemmissa postauksissa. Löysin siis sen mieleisen valkoisen pöydän ja siihen on alkanut vanhojen tuolien metsästys. Puutuoleja ei oikein järkevällä hinnalla saa mistään ja mietin muita ratkaisuja. Ajattelin, että osa tuoleista voisikin olla uusvanhoja ruskeita, koska keittiössä on Ikean Ulriksdal täystammiovet. Tällä tavoin saisin olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön sidottua mukavasti toisiinsa. Ovathan ne yhtä ja samaa tilaa.

Tulin kotiin kolmen uuden tuolin kanssa ja mallasin intoa puhkuen tuoleja pöydän ympärille ja täytyy todeta, että eivät käyneet sitten ollenkaan yhteen, nuo uudet ja vanhat. Vanhat ovat jo niin paljon kapeampiakin kuin uudet ja ihan eri tyylisiä. Hupsheijakkaa!

Otetaan samalla esiin tää mun plan B: Laskeskelin huvikseni, että uudet ovet saisi tonnilla. Yritin miehelle ehdottaa ovien maalaamista, mutta hän ei innostunut, vaikka yritin esitellä blogeista bongaamiani maalattuja keittiöitä. Hän on sitä mieltä, että käsipelillä ei saa siistiä jälkeä. Onko kellään kokemusta keittiön maalaamisesta? Ois kiva kuulla. Ulriksdal ovien maalaaminen voi olla haaste, kun siinä on ne urat keskellä.

Ikean keittiöön ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Mitään ongelmia ei ole ollut ja voisin hyvin jatkossa ottaa sieltä keittiön.

Oletteko jo kyllästyneet näihin tuolijorinoihin? Onko ideoita ruokapöydän ympärille? Kävisköhän rottinki? Montaa tuoli en voi enää "sössiä".

Tuolien metsästystä ja jotain keväistä

Kiitokset edelliseen pöytäpostauksen vastanneille. Kyllä näissä blogeissa liikkuu kerrassaan mahtavaa porukkaa. Ja miten paljon täältä saa vinkkejä omaan sisustukseen. Kuin aasinsiltana tähän tiedonjakamiseen olen metsästänyt niitä puutuoleja jonkin verran ja aika toivotonta se on löytää täältä kirpputoreilta mieleisiäni tai edes sinnepäin. Taidan luottaa tässä tapauksessa nettiin ja siihen sainkin teiltä vinkkejä, kiitos ihaNAISET.

Viime sunnuntaina pakkauduttiin autoon koko porukalla, ainoastaan vanhin oli harkoissa. Karautimme Tattarisuolle, jossa on antiikkiliikkeitä ja kirppareita. Keskimmäinen poika totesi hetken ajettuamme räntäsateessa auraamattomia teitä tuskaisena, että tää on kun aavekaupunki. Purskahdin nauruun, sillä sellainen fiilis siellä tulee kyllä. Ränsistyneitä tehdashalleja vieri vieressä ja epämääräisen näköisiä yrityksiä, joihin käynti on pikkuruisista ovista. Ei löytynyt kerrassaan mitään, ainakaan edullista aavekaupungista. Tiedän kyllä, että monet sisustuksesta kiinnostuneet tekevät löytöjä Tattarisuolta ja niistä olisikin kiva kuulla ja jakaa tietoa. Oletko sinä tehnyt?

Blogeissa näkyy keväisiä värejä ja laitan oman kevätjuttuni teille. Se on tämä Miina Äkkijyrkän lehmätaulu, jossa on tuota turkoosia ja vaaleanpunaista. Huomaan kuin varkain ihastuneeni turkoosiin piristysruiskeena vaaleata vasten. Portaikkoon haluttiin joku isokokoinen taulu, joten mies teki tehyksen vanhoista rimoista ja siihen sitten päälle tuo kangas, joka ihan nidottiin tauluksi. Taulu on ollut portaikossa jo parisen vuotta, ja vielä nuo lehmät piristävät meitä. Tämä on jo kolmas kangas, joten aika edullinen tapa saada uutta ilmetta portaikkoon. Lisäksi muutama kuva portaista. Ne on kiveä, joten sopivat tämän kollilauman käyttöön paremmin kuin hyvin. Portaat on päällystetty harmaalla Villeroy Bochin laatalla ja ovat minusta aika ajattomat.

Räntäsateesta huolimatta kevättä kohden!

Valkoinen ruokapöytä

Ihmeiden aika ei ole ohi. Löysin tänään ruokapöydän, joka sopi niin budjettimme kuin ulkonäön puolesta meidän ruokailutilaan ainakin paremmin kuin entinen tamminen. Olin niin kyllästynyt tammiseen pöytään, ettette usko. Nyt siis ihaninta on se, että pöytä on VALKOINEN. Oon haaveillut valkoisesta ruokapöydästä jo pitkään, mutta sopivaa ei oo löytynyt, tai sitten se on ollut aivan liian kallis. Etten antaisi liian ruusuista kuvitelmaa pöydästä, niin toki kovemmalla hinnalla olisi saanut sen unelman, mutta hinta/laatusuhde oli tässä minusta kohdallaan.

Aloitimme kauppakierroksen Vepsäläisestä ja siellä olikin yksi aika kiva pöytä edullisesti, mutta väriltään aivan liian kermainen. Hinta oli tosi edullinen, joten alet oli sielläkin hyvät.

Jatkettiin sitten ja mentiin Askoon. Olin käynyt kierroksella siellä jo aiemmin ja minulle olisi kelvannut korkeakiiltoinen valkoinen paksujalkainen pöytä mutta mieheni katsoi pöytää aivan eri silmin kuin minä (järki-ihminen). Korkeakiiltoinen valkoinen pöytä ei oikein lapsiperheelle käy, sillä Kaapo paukuttaa pöytää apinanraivolla joka kerta kun hän syö. Lusikka täytyy olla toisessa kädessä ja hän syö olevinaan itse, vaikkei muuta kuin sotke:) Kiiltäviä pöytiä ei korjata, eikä hietoa millään, vaan kaikki jäljet jäävät siihen näkyville.

Sitten lähdimme käymään Suomi Sohvassa, joka oli ihan fiasko. Ei ollut meidän kauppa se.

Kuin sattumalta  mentiin Cobelloon. Onkin pitänyt käydä siellä useaan otteeseen, mutta en ole sinne asti koskaan aiemmin päässyt. Ihana kauppa ja monet tuotteet hyvässä alessa. Suosittelen lämpimästi!  Aivan ihana kiharaturkkinen lagotto koira tuli ensimmäisenä vastaan myyntimieheksi ja sitten tuli myös myyjä. Joulukoristeet olivat olleet valkoisella tanskalaisella ruokapöydällä ja nyt se myytiin pilkkahintaan uuden tavaran tieltä. Olin ihan huippuonnellinen, ja hinta oli 190€. Oikea hinta oli 470€ mutta viimeinen kappale myytiin pois. Tuoleiksi laitan erilaisia vanhoja puutuoleja, jota meillä on tasan kolme kappaletta + Kaapon valkoinen trip trappi. Projekti on siinä mielessä kesken, että niitä vanhoja perinteisiä puutuoleja pitäisi metsästää. Huuto netistä ajattelin katsoa ja sitten täytyy lähteä kierrokselle.

Myyjä kertoi, että ensi kuussa liikkeeseen avataan luomukahvila. Täytynee silloin mennä kaffeelle. Lisäksi jätin yhteystietoni, sillä he järjestävät kanta-asiakasiltoja.

Oletko nähnyt jossain puutuoleja myynnissä? Millaisesta ruokapöydästä sinä pidät ja oletko tyytyväinen omaasi?

Loppiaspäivän tunnelmia

Kiitos kaikille Onnelan postauksen kommentoijille. On ollut ihan mahtavaa tajuta, että joku ihan oikeesti on lukenut mun bloggauksen ja vastaakin siihen ihan oikeesti. Sitä fiilistä ei oikein sanoin kuvata. Sen tajuaa vain toinen bloggaaja ja toinen kommentoija. Minulle tämä riittää pitkälti täyttämään ystäväverkostoa, sillä elämme todellisia ruuhkavuosia etenkin näiden isojen poikien harrastusten osalta. Niistä sitten ehkä joskus, tai sitten ei. Fiilispohjalla mennään.

Muttä tänään meidän perheessä ollaan laitettu joulua pois. Pitkään oli nisset ja nasset tossa pöydillä lojumassa mutta nytten tontutkin ovat päässeet keräämään voimia seuraavaan jouluun.Toki ensin piti se varasto siivota. Onneksi me oltiin miehen kanssa molemmat tänään siivoustuulella, joten saatiinkin ihan mukavasti selvitettyä tätä taloa ja katkettyä tavaraa sinne varaston uumeniin.

Olkkarista heivasin kaikki punaisen värin pois ja kaipasin tilalle ihan valkoista ja beessiä, selkeää ja yksinkertaista. Aamulla katsoin olkani yli Hesarin mainoksen ja siellä näin kevätesikoita eurolla kappale. Oon tunnetusti aika tarkka rahasta mutta en tiedä oliko se euron kappalehinta vaiko se kevätesikoiden ihana heleys, kippurat keväänvihreät lehdet vai mikä, joka sai minut niin innostumaan niistä. Haluaisin niitä valkoisiin purkkeihin tuohon olohuoneen pöydälle. Toistaiseksi tyydyin kuitenkin vaan haaveilemaan, en tosin siksi, että olisivat kalliita vaan siksi, etten niitä lähtenyt tänään metsästämään. Saas nähdä, osaanko olla hakematta niitä?

Isoilla pojilla on ollut joululoma ja voi että he ovat nauttineet ulkoilusta. Tänään ensin päivä lasketellen ja ilta luistellen. Sama toistunut päivästä toiseen muodossa jos toisessa. Välillä vaan ruokatankkausta ja sitten taas menox. Tervettä meininkiä ja hyvä kun tällä polulla pysyisivät. Kaapon kanssa ollaan käyty välillä moikkaamassa jossain päin isoja  miehenalkuja ja tässä alkaa Kaapollakin jo posket punottamaan, niin on ihanan talvista täällä. Alla olevassa kuvassa Kaapo on luistinradalla ja pulkkaa vetäen saa aikamoiset kyydit hänelle. Hymy on herkässä.

Ihanaa loppiaisiltaa. Meillä on edessä jokailtainen saunominen ja seurustelu perheen kesken. Rytmimme on heittänyt ihan häränpyllyä, enkä edes kehtaa kertoa, miten myöhään täällä valvotaan ja miten pitkään täällä nukutaan. Kaikkia pahuuksia ei täällä blogissa kannata paljastaa. Eihän?

Ei tullut ONNELAA

Seitsemisen vuotta sitten tähän aikaan selailin kuumeisesti talokirjoja. Silmissäni siinsi kuva pitsihuvilasta mansardikattoineen. Minulla oli monia sellaisia juttuja, jota halusin ehdottomasti toteuttaa ja ulkonäöllisesti liikuin mansardikattoisen talon ja huvikummun välimaastossa.

No sitten saatiin tontti. Kiva tontti löytyikin päättyvän tien päässä asuinalueella, johon muut talot oli rakennettu jo aikapäiviä sitten. Nyt sitten vaan suunnittelemaan sitä Onnelaa.  Tilaa tontilla oli reilut kahdeksansataa neliömetriä, mikä tarkoitti sitä, että rakennusoikeutta oli 120 neliötä. Tämä neliömäärä ei missään nimessä riittänyt meidän tarpeisiin ja järkevintä oli rakentaa kellari. Yllätyskäänteenä teimmekin siis kellaritalon, mikä maaperätutkimuksissa osoittautuikin hyväksi ja järkeväksi vaihtoehdoksi.Näin saimme tuplattua rakennusoikeusneliöt, sillä halusimme tilaa ympärillemme ja jokaiselle perheen jäsenelle oman sopen, mihin vetäytyä sekä mukavasti myös yhteistä, väljää tilaa.

Piirrätettiin erilaisia vaihtoehtoja talostamme, eikä mikään kyllä muistuttanut sitä Onnelaa, josta olin haaveillut. Vastaan tuli tontin koko, järkevyys, rakennusoikeus sekä tietysti taloudelliset tekijät. No, mies rakensi taloa suurimmaksi osaksi itse ja hänellä oli omat näkemyksensä siitä, mitä hän haluaa ja ennen kaikkea mikä on järkevää, eikä se todellakaan ollut mitään Onnelaa, eikä Ainolaakaan. Hän on järki-ihminen ja hänen mielestään oli parasta tehdä kellaritalo tiiliverhoilulla. Voi hyvä ihme sentään, ei se Onnela, vaan tylsä ja arkinen tiilitalo! Tiilitalo oli mulle se vihon viimeisin vaihtoehto mun mielessä ja siihen me sitten oikeesti lopulta päädyttiin:)

Rakentaminen kesti kokonaisuudessaan kymmenisen kuukautta, eikä mitään sen suurempia ongelmia ollut. Meillä oli selvä työnjako. Mies rakensi ja kävi töissä ja minä hoitelin silloin kahta lastamme. Mielessäni toki kävin kamppailua siitä, totunko koskaan näihin kompromisseihin, jota tehtiin kotimme suhteen.

Vaikka talo ei ollutkaan aluksi unelmien täyttymys, ei sinnepäinkään, on tämä tiiliverhoiltu talomme muuttunut kaikkien muutosten jälkeen meidän Onnelaksi. Pikku hiljaa, päivä päivältä, olen enemmän ja enemmän tykästynyt meidän kotiimme, vaikkei se ollutkaan sitä, mitä alunperin haaveilin. Ei tullut Onnelaa, mutta tuli koti jossa me kaikki viihdytään - meidän onnela.

Asutko sinä onnelassa?