|
Kaapo ensimmäistä kertaa puistossa ja keinussa tänään. On sellainen rämäpää, että lisää vauhtia vaan kehiin! |
Lämmin kiitos Minnalle Villa Kajava blogiin. Kyllä se vaan mieltä lämmittää, kun saa tunnustuksen. Aamulla tämä tulla pärähti minulle ja olen miettinyt, että kenelle sen laittaisin etetenpäin. Ja ihan oikeesti on tosi vaikeeta miettiä, kenelle sen haluan antaa. En haluaisi valita vaan muutamaa, vaan minusta jokainen on omalla ainutlaatuilsella tavallaan ihan paras.
Tällä kertaa annan haasteen eteenpäin
Lemon gay blogin pitäjälle. Tähän blogiin törmäsin sattumalta, mutta jäin saman tien koukkuun. Tämän aidonpaa ja rehellisempää kuvausta ihmisen elämästä ylä- ja alamäkineen en ole muissa blogeissa törmännyt. Itseään hän kuvaa näin: Keski-ikäinen homomies, jonka perheeseen kuuluu ukko ja pikkukoira. Maanis-depressiivisellä tavalla elämän iloluontoinen hylky. Energiaihminen, joka rakastaa juhlia ja raakaa paluuta arkeen.
Kuka?
Mä oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen, takana on ja niin edelleen... Oonhan mä nyt hyvänen aika sentään reilusti yli kolmekymppinen. Vuodet vierii. Olen kolmen pojan äiti ja yhden miehen vaimo. Naimisissa olen ollut vasta relun vuoden, mutta yhteistä eloa miehen kanssa olemme kulkeneet reiluista parikymppisistä saakka. Nyt teen paljastuksen: Muistatko kun pääkaupunkiseudulla pidettiin hääyö, jolloin parit saivat mennä naimisiin sen suurempia juhlia pitämättä? Päätimme mennä salaa, mutta seuraavana aamuna meistä oli iso juttu Hesarissa, joten pianhan sen tiesi koko Suomi. Se oli ihan hauska juttu, että pystyimme yllättämään kaikki. Juttu Hesarissa oli puhdas sattuma, mutta edelleen kauhulla ajattelen sitä valtavaa kuvaa Hesarissa, jonka toimittaja pläjäytti aiheesta:) Itse en ole tykännyt koskaan olla keskipisteenä, enkä ole haaveillut mistään suurista hääjuhlista.
Mitä?
Kolmen eri-ikäisen pojan kanssa touhuaminen vie paljon aikaa minulta ja mieheltäni. Erityisen paljon vie aikaa isojen harrastukset, joten bloggaaminen on minun henkireikä ja täällä koen tapaavani paljon samanhenkisiä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista kun minä. Toisaalta taas on kiva tutustua erilaisiin ja eri elämäntilanteissa oleviin ihmisiin myös.Kiitos siis kaikille teille - ootte tärkeitä. Minulle oman bloggaamisen lisäksi on tärkeitä muiden kirjoitukset ja mielelläni käyn kommentoimassa aina kun mahdollista. Viime aikoina olen kokenut kuvat suureksi haasteeksi valokuvaamisen ja kamaran. En saa omia valokuvia näyttämään juuri miltään tällä taskukameralla, joten haaveilen kamerasta, jonka olenkin ajatellut ostaa. Mutta mistä aloitan kuvaamisen opettelun, jotta saisin edes siedettäviä kuvia? Please tell me how to start!!!
Milloin?
Aloitan aamuni kupillisella kaffetta ja seuraksi avaan bloggerin. Selailen muiden uusimmat kirjoitukset. Salaa toivon myös, että joku olisi kommentoinut omaa blogiani. Se tuntuu aina vaan niin juhlalliselta. En usko, että siihen koskaan kyllästyy.