Neljäs Kuva

Kiitoksia kovasti Mellevää elämää blogin pitäjälle. Osallistuin mielelläni tähän hauskaan valokuvahaasteeseen, jonka säännöt menevät näin:

1.avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. selitä kuva.

4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

 

Tässä perheen iskä viettämässä kesälomaansa Kemiössä tuttavien mökillä. Pojat polskuttelivat merivedessä ja taisivet miehetkin lopulta uskaltautua. Me naiset keräilimme kasveja rannalta, kun isojen piti tehdä kouluun kasvikansioita. Kyllä me äidit ollaan muuten hassuja. Siellä me poimimme innokkaina kaveja lapsiemme puolesta...:)

 

 Ihmeen hyvin muuten muistaa kuvien perusteella jo useamman vuoden takaisia tapahtumia. Kesät olemme aika pitkälle kotosalla ja teemme joitan reissuja mutta mökkiä ei meillä lähitienoolla ole, jossa voisimme vierailla viikonloppuisin. Olkoon tämä meidän koti siis samalla kesämökki. Mies sai pari kesää sitten muurattua roskakatoksen, joka voi mielikuvituksellisesti olla sitten se meidän mökki:)

 

Laitan haasteen menemään eteenpäin seuraaville, jotka eivät ehkä vielä ole ehtineet tätä saada:

Pikku-Ketun Puuhamaa

Onnentähdet

Aura

Mansardikaton alla

 

Mukavaa viikonjatkoa. Pian saattekin matkakuulumisia Sveitsistä. Siellä on kuulemma ollut +20 astetta jo päivisin, joten laskettelu voi muuttua kauniiden maisemien ihailuksi.

 

Kevättä kaulalle

Eilen liikkuessani kotikylältä tein ostoksia. Ostokseni tuppaavat usein liittymään kotiin taikka lapsiin mutta eilen tarttui mukaan jotain itsellenikin. Suurimpana syynä varmasti edullinen hinta mutta myös piristystä kevääseen kaipasin. Ostin nimittäin perusvalkoisen trikoopaidan ja siihen sitten erilaisia huiveja, jotka on mukava kietoa kaulalle eilaisten trikoopaitojen, tunikoiden tai vaikkapa paitisten kanssa. Tulee heti puetumpi olo, jos huivi on kietaistuna sykkyrälle. Aika näyttää, tuleeko huiveja käytettyä. Koskaan ei etukäteen tiedä.

Vaatetus mulla on kotona aikamoisen rento ja mun ihan lempparihousut on mustat trikoot, koska uloslähtiessä ne on mukava jättää ulkohousujen alle ja sitten taas vetäistä ulkohousut äkkiä pois sisätiloissa. Mustien trikoiden kanssa tunikoita, neuleita, trikoopaitoja tai välillä kyllä ihan mitä sattuu täällä kotioloissa. Näkisittepä vaan:)...Kaupoille tai menoille lähtiessä käytän farkkuja. Kenkinä tänä talvena UGG:it ovat olleet tänä niin trikoiden, farkkujen kuin toppahousujenkin kanssa ihan ykköskengät. Ne on jalassa kuin aamutossut.

Mikä on sun lempparihuivi näistä? Tai tykkäätkö näistä ylipäänsä ja käytätkö huiveja? Mä tykkään tuosta kukallisesta. Se tuo kevääntuntua kaulalle:)

p.s Sain Amerikan tuliaisina kameran ja nyt kääntelen ja vääntelen ja edelleen ihmettelen valokuvaamista...

TUNNUSTUKSIA Kuka? Mitä? Milloin? Missä?

Kaapo ensimmäistä kertaa puistossa ja keinussa tänään. On sellainen rämäpää, että lisää vauhtia vaan kehiin!

Lämmin kiitos Minnalle Villa Kajava blogiin. Kyllä se vaan mieltä lämmittää, kun saa tunnustuksen. Aamulla tämä tulla pärähti minulle ja olen miettinyt, että kenelle sen laittaisin etetenpäin. Ja ihan oikeesti on tosi vaikeeta miettiä, kenelle sen haluan antaa. En haluaisi valita vaan muutamaa, vaan minusta jokainen on omalla ainutlaatuilsella tavallaan ihan paras.

Tällä kertaa annan haasteen eteenpäin Lemon gay blogin pitäjälle. Tähän blogiin törmäsin sattumalta, mutta jäin saman tien koukkuun. Tämän aidonpaa ja rehellisempää kuvausta ihmisen elämästä ylä- ja alamäkineen en ole muissa blogeissa törmännyt. Itseään hän kuvaa näin: Keski-ikäinen homomies, jonka perheeseen kuuluu ukko ja pikkukoira. Maanis-depressiivisellä tavalla elämän iloluontoinen hylky. Energiaihminen, joka rakastaa juhlia ja raakaa paluuta arkeen. 

Kuka?

Mä oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen, takana on ja niin edelleen... Oonhan mä nyt hyvänen aika sentään reilusti yli kolmekymppinen. Vuodet vierii. Olen kolmen pojan äiti  ja yhden miehen vaimo. Naimisissa olen ollut vasta relun vuoden, mutta yhteistä eloa miehen kanssa olemme kulkeneet reiluista parikymppisistä saakka. Nyt teen paljastuksen: Muistatko kun pääkaupunkiseudulla pidettiin hääyö, jolloin parit saivat mennä naimisiin sen suurempia juhlia pitämättä? Päätimme mennä salaa, mutta seuraavana aamuna meistä oli iso juttu Hesarissa, joten pianhan sen tiesi koko Suomi. Se oli ihan hauska juttu, että pystyimme yllättämään kaikki. Juttu Hesarissa oli puhdas sattuma, mutta edelleen kauhulla ajattelen sitä valtavaa kuvaa Hesarissa, jonka toimittaja pläjäytti aiheesta:) Itse en ole tykännyt koskaan olla keskipisteenä, enkä ole haaveillut mistään suurista hääjuhlista. 

Mitä?

Kolmen eri-ikäisen pojan kanssa touhuaminen vie paljon aikaa minulta ja mieheltäni. Erityisen paljon vie aikaa isojen harrastukset, joten bloggaaminen on minun henkireikä ja täällä koen tapaavani paljon samanhenkisiä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista kun minä. Toisaalta taas on kiva tutustua erilaisiin ja eri elämäntilanteissa oleviin ihmisiin myös.Kiitos siis kaikille teille - ootte tärkeitä. Minulle oman bloggaamisen lisäksi on tärkeitä muiden kirjoitukset ja mielelläni käyn kommentoimassa aina kun mahdollista. Viime aikoina olen kokenut kuvat suureksi haasteeksi valokuvaamisen ja kamaran. En saa omia valokuvia näyttämään juuri miltään tällä taskukameralla, joten haaveilen kamerasta, jonka olenkin ajatellut ostaa. Mutta mistä aloitan kuvaamisen opettelun, jotta saisin edes siedettäviä kuvia? Please tell me how to start!!!

Milloin?

Aloitan aamuni kupillisella kaffetta ja seuraksi avaan bloggerin. Selailen muiden uusimmat kirjoitukset. Salaa toivon myös, että joku olisi kommentoinut omaa blogiani. Se tuntuu aina vaan niin juhlalliselta. En usko, että siihen koskaan kyllästyy.

Korkeakiiltoinen valkoinen sänky hankittu

Tervehdys sairasvuoteelta! Kaapo on ollut kipeenä ja viimeisen vuorokauden aikana on takana kaksi reissua Pikkujätissä ja yksi reissu Jorvissa. Eiköhän me pian toinen reissu tehdä Jorviin. Tosi mälsää. Olin vähän elätellyt toivoja, että Kaapon kohdalla ei näitä kaikkia lastentauteja tule, vaan hän on erilainen, kun oli ensimmäiset 8kk ihan terve kuin pukki. Vaikuttaa sille, että sama beibiastma ja korvakierre on luvassa - ihan kuin veljillänsä. Onkohan muillakin monilapsisilla perheillä niin, että pienenä sairastelevat samantyyppisesti? Meillä on niin, mutta eihän se tosiaan aina ole kiveenkirjoitettu, että näin olisi.

No se siitä sairastelusta ja nyt iloisempiin tunnelmiin.

Saadaan nimittäin tänään uusi sänky, joka on minusta oikein kaunis, simppelin yksinkertainen. Ai että kun olin kyllästynyt tähän nykyiseen Ikean Malmiin, joka oli väriltään tammea. Tammella on minusta semmonen taipumus, että imee itseensä kaiken valon. En tykkää enää yhtään.

Oheinen kuvan uusi sänkymme on korkeakiiltoista valkoista mdf:ää metallijaloilla. Kirjoille ja muulle sälälle on lokerikot sängyn päässä ja sängyn pääty on sen verran leveä, että siihen saa laitettua mukavasti myös jotain tavaraa esille. Meillä on vähän väkisin muodostunut perhepeti, kun Kaapo on ollut kipeenä enemmän ja vähemmän viime aikoina, joten katotaans nyt, mitä Kaapo sängystä tuumaa. Jossain vaiheessa, kun saa "terveen paperit", niin pitäisi saada se omaan sänkyyn takaisin nukkumaan. Kaikki vinkit siis vastaan, kuinka vajaa vuoden ikäinen opetetaan takaisin omaan huoneeseensa. Laittelen kuvia, kun ollaan saatu sänky laitettua. Oheinen kuva on lainattu kuva tuotteesta.

Millaisessa sängyssä sinä nukut prinsessauntasi? Olisi kiva kuulla se. Aurinkoa päiväänne!