Hetkeen ei ole tullutkaan kirjoitettua. Tuntuu, että nämä päivät menee niin hujauksessa, ettei ehdi kirjoittamaan, vaikka mieli tekisi. Kirjoittaminen vaatii oman tilan ja hetken aikaa miettiä. Tosin aika hassua, että usein ajatus siitä, mitä seuraavaksi kirjoittaa syntyy autolla ajaessa, ruokaa laittaessa tai yöllä. Alitajunta tekee selvästi työtä minun puolesta. Villi homma.
Meillä poikien kammareiden laitto jatkuu. Kaapon kammari on niin valmis kuin se tähän hätään tulee. Sitten on tämä keskimmäisen pojan huoneen vuoro. Hänellä oli aiemmin vanha puusänky, joka oli kerrassaan niin kapea, että oli pakko hommata uusi. Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota vanhojen huonekalujen kokoon? Ne ovat kooltaan paljon pienempiä kuin nykyään. Ennen taidettiin tehdä enemmän hommia, syötiin perusruokaa ja pysyttiin hoikkina. Voi hitsi, kyllä pitäisi tavoitella samaa tilaa nykyihmistenkin. Itseni mukaan lukien:)
Lipastoiksi laitoimme Ikean peruslipastot, jotka meillä oli jo aiemmin. Muuramella on saman näköisiä ja mielelläni ottaisin ne, mutta nämä on Ikean tuotantoa jostain kumman syystä:) Sängyksi valikoitui 90 sm leveä laidallinen perussäsnky. Keskimmäisen ainoa toive oli, että hän halusi laidan sänkyynsä. Hän totesi, että runkopatjassa on sellainen tunne, että tippuu sängystä ja sen takia sitten hommattiin laidallinen sänky. Sängyn alla on todella tilavat ja isot laatikot, jonne kätkeytyy legot ja autot. Ne on melkeinpä ainoat lelut, jolla hän enää leikkii. Näiden sänkyyn kuuluvien laatikoiden avulla pääsin eroon turhista laatikoista ja koreista. Huomaan tykkääväni aika selkeistä linjoista. Yöpöydäksi päällystin vanhan keinonahkaisen rahin vaaleanbeessillä ruutukankaalla. Yöpöydällä hän pitää 9-vuotiaalle tärkeitä juttuja: hammasrautoja ja Aku Ankkoja.
Seinältä puuttuu vielä jääkiekkomaila poikittain, jonne hän ripustaa viirejään ja mitalejaan, jota on joukkueena voitettu. Ne on vielä hänen ikäiselleen tärkeitä juttuja ja täytyy sen takia laittaa seinää koristamaan, vaikkei nyt sisutuksellisesti ole mikään napakymppi. Tapetti on yhtä vanha kuin meidän talo, mutta vielä tykkään siitä. Yksi seinä on poikkiraidallinen kuvan mukainen ja muut ovat vaaleita seiniä.
Verhot on vaalean beessiä pellavaa kirpputorilta. Ovat näköjään Ikeasta. Verhojen päällä on Prinsessa ja Auto blogin pitäjän ihana lippuviiririvi. Nyt muuten olen lippuviiri lakossa. En saa enää ostaa enkä tilata niitä mistään, mutta tässä kohden en ole voinut vastustaa kiusausta. Suosittelen kaikille hänen tekemiään lippuviiririvejä. Ovat laadukkaita ja ihanat värit. Luonnossa vielä kauniimmat kuin kuvissa.
Sitten laitoin vielä muutamia tyynyjä pyöreän maton päälle. Niin, koulupöydät on meidän perheessä aivan turhia kapistuksia, eikä niitä tänne hommata pölyä keräämään. Kummallakin isolla pojalla ollaan yritetty, mutta meillä ne toimitti kaatopaikan virkaa. Läksyt tehdään keittiössä, lattioilla, bussissa ja keväisin kirjoja löytyy kuistilta ja milloin mistäkin. Pääasia, että ne on tehtynä. Meille se on aivan sama, missä ne tehdään:)
Pienten lasten huoneita on tosi mukavaa sisustaa ja niistä saa vaivattomasti kivoja. Mutta mitä isommaksi lapsi tulee, on huoneen sisustaminenkin jo vähän haastavampaa. Eikös se niin mennyt pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Se taitaa päteä tässäkin. Oletteko samaa mieltä?
P.S Kaapo on tänään 8kk, pituutta 74 sm ja painoa 10160g. Osaa taputtaa, kieriä, sanoo ättätätätätää, ja on koko perheen ihana silmäterä:)