keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

TUNNUSTUKSIA Kuka? Mitä? Milloin? Missä?

Kaapo ensimmäistä kertaa puistossa ja keinussa tänään. On sellainen rämäpää, että lisää vauhtia vaan kehiin!
Lämmin kiitos Minnalle Villa Kajava blogiin. Kyllä se vaan mieltä lämmittää, kun saa tunnustuksen. Aamulla tämä tulla pärähti minulle ja olen miettinyt, että kenelle sen laittaisin etetenpäin. Ja ihan oikeesti on tosi vaikeeta miettiä, kenelle sen haluan antaa. En haluaisi valita vaan muutamaa, vaan minusta jokainen on omalla ainutlaatuilsella tavallaan ihan paras.

Tällä kertaa annan haasteen eteenpäin Lemon gay blogin pitäjälle. Tähän blogiin törmäsin sattumalta, mutta jäin saman tien koukkuun. Tämän aidonpaa ja rehellisempää kuvausta ihmisen elämästä ylä- ja alamäkineen en ole muissa blogeissa törmännyt. Itseään hän kuvaa näin: Keski-ikäinen homomies, jonka perheeseen kuuluu ukko ja pikkukoira. Maanis-depressiivisellä tavalla elämän iloluontoinen hylky. Energiaihminen, joka rakastaa juhlia ja raakaa paluuta arkeen. 

Kuka?
Mä oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen, takana on ja niin edelleen... Oonhan mä nyt hyvänen aika sentään reilusti yli kolmekymppinen. Vuodet vierii. Olen kolmen pojan äiti  ja yhden miehen vaimo. Naimisissa olen ollut vasta relun vuoden, mutta yhteistä eloa miehen kanssa olemme kulkeneet reiluista parikymppisistä saakka. Nyt teen paljastuksen: Muistatko kun pääkaupunkiseudulla pidettiin hääyö, jolloin parit saivat mennä naimisiin sen suurempia juhlia pitämättä? Päätimme mennä salaa, mutta seuraavana aamuna meistä oli iso juttu Hesarissa, joten pianhan sen tiesi koko Suomi. Se oli ihan hauska juttu, että pystyimme yllättämään kaikki. Juttu Hesarissa oli puhdas sattuma, mutta edelleen kauhulla ajattelen sitä valtavaa kuvaa Hesarissa, jonka toimittaja pläjäytti aiheesta:) Itse en ole tykännyt koskaan olla keskipisteenä, enkä ole haaveillut mistään suurista hääjuhlista. 

Mitä?
Kolmen eri-ikäisen pojan kanssa touhuaminen vie paljon aikaa minulta ja mieheltäni. Erityisen paljon vie aikaa isojen harrastukset, joten bloggaaminen on minun henkireikä ja täällä koen tapaavani paljon samanhenkisiä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista kun minä. Toisaalta taas on kiva tutustua erilaisiin ja eri elämäntilanteissa oleviin ihmisiin myös.Kiitos siis kaikille teille - ootte tärkeitä. Minulle oman bloggaamisen lisäksi on tärkeitä muiden kirjoitukset ja mielelläni käyn kommentoimassa aina kun mahdollista. Viime aikoina olen kokenut kuvat suureksi haasteeksi valokuvaamisen ja kamaran. En saa omia valokuvia näyttämään juuri miltään tällä taskukameralla, joten haaveilen kamerasta, jonka olenkin ajatellut ostaa. Mutta mistä aloitan kuvaamisen opettelun, jotta saisin edes siedettäviä kuvia? Please tell me how to start!!!

Milloin?
Aloitan aamuni kupillisella kaffetta ja seuraksi avaan bloggerin. Selailen muiden uusimmat kirjoitukset. Salaa toivon myös, että joku olisi kommentoinut omaa blogiani. Se tuntuu aina vaan niin juhlalliselta. En usko, että siihen koskaan kyllästyy.

21 kommenttia:

Viivi kirjoitti...

Minäkin olen jäänyt koukkuun Lemon Gayn blogiin. Mies siitä jo hieman vitsailee (oliskohan vihdoinkin 30 vuoden jälkeen vähän mustis)? Hauska oli lukea sinunkin blogiasi, tuli mieleen ajat kun tyttäremme syntyi -82.
Edelliseen sänky -juttuusi viitaten, tyttäremme laitettiin omaan huoneeseen nukkumaan suoraan laitokselta. Myöhemmin "siirtäminen" usein hankalampaa. Aamuisin heti kun pystyi kömpi viereemme ;)
Tyylikäs sänky teillä!

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Me ollaan myös menty salaa naimisiin. Tosin lähi suku oli paikalla, mutteivat tienneet miksi :) Romanttista, sanoi kuka mitä vaan!

Ihanaa ja suloista kevätviikkoa sinne kammariin! ♥

Mia kirjoitti...

Ihana postaus =)
Mekin ollaan muuten menty salaa naimisiin, todistajatkin oli maistraatin puolesta. Eipä ainakaan ollut häästressiä :DDD

Maketsu kirjoitti...

Wautsi, tuntuu hyvälle saada tunnustusta! Kun aloitin pitämään blogiani, ajattelin alkuun, että pidän sitä vain "omaksi iloksi." Mutta sain pian huomata, että haluan jakaa elämäni ilot ja surut lukijoiden kanssa. Jos te olette jääneet "koukkuun" niin täytyy tunnustaa, että kyllä tähän ylläpitoonkin voi koukuttua. Tämä on mukava, antoisa harraste. Pitääkö mun toimia jotenkin saatuani tunnustusta ( tietämätön)? Hei, kiiiiiitos! Aim sou häpiiii!!!!

Kaaponkammari kirjoitti...

Mukavaa saada vastauksia. Huvittuneena huomasin itse, etten ollut vastannut kysymykseen missä. Jääköön se nyt vaikka arvoitukseksi,mitä siihen olisin vastannut:)

Viivi: Huikeeta, että tulit minua moikkaamaan. Se lämmitti todella mieltä. Juu meilläkin mies ihmettelee, kun jaksan olla kaikista blogeista niin kiinnostunut ja lueskelen niitä hänelle ääneenkin. Aika hauska sattuma on, että luin yhdestä hänen työhön liittyvästä asiasta eräästä blogista ja huomenna hän on menossa tälle bloginpitäjälle käymään, että kaikkea täällä voi sattua:) Teillä on jo iso tyttö mutta varmasti muistot tulevat mieleen, kun näitä vauva juttuja lukee. Meilläkin tätä ikäskaalaa on, kun vanhin poikamme on jo pian neljätoista, joten tajuaa ajan kulumisen. Nopeaa se on!

Nytkin kirjottaessani kaksi lasta nukkuu yöunta tässä meidän sängyllä, minä bloggaan ja kaksi miehistä jääkiekossa. Eli aika normi ilta. Ei toivetta omasta sängystä. Kiva jos tykkäsit sängystä. Viime yönä nukuttiin eka yö tässä sängyssä ja hyvä uni tuli. Aivan mahtavaa, että kävit täällä. Kiitos sinulle!

Emilia: Olipas jännä kuulla, että tekin menitte salaa naimisiin. Hih, sehän on kahden kauppa:) Tulen taas kyläilemään. Kävin kyllä tänäänkin, mutta tassunjälkeä en tainnut jättää.

Mia: Kiva, jos tämä postaus oli sinusta mukava. Se oli kiva kuulla.Ai tekin ootte menneet salaa naimisiin. Olipa jännää kuulla, että meitä on jo kolme. Kyllä kaverit olivat vähän vihaisia, kun ei juhlia tullut.

Maketsu: No oleppa hyvä. Nää tunnustukset on ihan hauskoja, vähän kun leikkiä. Elikkä, sun tehtävänä on vastata kysymyksiin mitä, missä, milloin, missä ja laittaa se eteenpäin jollekin blogin pitäjälle tai sitten ihan vaan olla laittamatta. Näitä liikkuu aika paljon täällä blogimaailmassa. Tuovat mukavasti piristystä, eikä tarvitse aihetta itse keksiä:)

Maketsu kirjoitti...

Oukei, täytyypä jäädä miettimään. On aina kiva saada kommenttia!

Villa Kajava kirjoitti...

Mahtavia vastauksia! Oho, ai teillä on ollu salahäät, mutta hesarissa sittemmin iso juttu ;)! Sä herätit kiinostuksen tuohon blogiin, täytyy käydä kurkkaamassa paremmalla ajalla, nyt ihan väsy. Hei, sä unohdit "Missä?" ... ;)!

Hali!KIvaa torstaita!

t.Minna :)

TiinaK kirjoitti...

Minäkin olisin voinnut mennä salaa naimisiin mutta ei menty. Pidimme kahdet juhlat yhtäaikaa, häät ja esikoisen ristiäiset ja omassa kodissa. Juhlat oli meidän näköiset, en myöskään halua olla keskipiste.

nanna kirjoitti...

Mä en edes viitsi kertoa meidän naimisiinmenotarinaa, heh. Salaa ei menty, mutta kiireellä kuitenkin. Dubaihin ei ollut passelia muuttaa susiparina.
Parissa viikossa kyllä saatiin kasaan oikein mukavat pirskeet, jotka oli samalla meidän läksijäiset.
Olisin halunnut isohkot häät, mutta se ei ollut mahdollista ja jäivät jälkikäteen pitämättä. Mutta ei kyllä ole jäänyt yhtään harmittamaan.

Maistraatissa sanottiin, että heillä on täyttä, mutta yksi ystävällinen suostui siirtämään ruokatuntiaan, että meidät saatiin virallisiksi, ehehheeee :DDD Ihan sairaan romanttista!

Minttu kirjoitti...

Heippa! :)

Kiitos vierailusta blogissani! Nyt oli aikaa niin läksin vastavisiitille ja samalla kirjauduin blogisi lukijaksi ja linkitän blogisi omalle suosikkilistalleni.
Toivottelen sinulle aurinkoista viikon jatkoa! <3

-Minttu-

Kaaponkammari kirjoitti...

Minna: Kiitos vielä tunnustuksesta. Salahäät tosiaan oli ja häiden päätteeksi tultiin kotiin ja tilattiin pitsat, että niin oli romanttista.
tiinak: se onkin ihan kätevää mennä samalla kun vauva kastetaan. TAitaa ollakin aika yleinen tapa tuo kastajaiset ja naimisiinmeno. Mukavaa, että piipahdit ja jätit puumerkkisi.

nanna: No olihan teilläkin aikamoinen pyrähdys toi naimisiinmeno. Ajattele, että meillä isommat eivät halunneet lähteä hääyöhön jonottamaan, vaan halusivat jäädä kotiin kattomaan telkkaria..Siis ihan totta se oli. Mutta me pyörähdettiin hääyössä ja tultiin sit kotiin tilaamaan ne pizzat koko perheelle. Onneksi on näköjään muitakin ei niin perinteisen kaavan mukaan menijöitä. Saitkos muuten tänään miesvieraita sinne teille???:)) Minttu:
Superkivaa, että kävit. On mukavaa saada uusia lukijoita, tosi kivaa. Alankin seuraamaan sinun blogiasi myös tiiviimmin ja kirjauduin lukijaksi. Aurinkoista päivää. Itse vastaan kysymyksiin meidän terassilla. On tää vaan upeeta, kun tulee kevät!!

nanna kirjoitti...

Sain miesvieraita :DDD Kiitos vain sulle!!

Peppi kirjoitti...

Ihanat salahäät, kun pääsee Hesariin hihih. Mut sinänsä aikas hieno "häälahja", hauska ja erilainen muisto.
Mukava lukea näitä "paljastuksia" :)
Iloista viikonloppua - se on pian taaas jipiii!

Kaaponkammari kirjoitti...

nanna: No hyvä juttu, että miesvieraita kävi:))))

Peppi: Tosiaan siltä kannalta kun miettii sen hesarijutun, niin on se hieno ja ainutlaatuinen muisto.
ite ois saanut aika monta euroa laittaa sellaiseen kuvaan, mutta nyt se tuli vähän niin kun puun takaa. mä tykkään myös noista paljastuksista. Ehkä sitä on luonnostaan on vaan utelias, ainakin minä:)

Mukavaa iltaa sinne ja ihanaa viikkiksen odotusta. Huomenna se alkaa sinulla, jes!

Sirkka kirjoitti...

Kaapo näyttää nauttivan täydestä sydämestään täysillä keinumisesta!
Nauravainen suloinen pikku veitikka.
Oikein hyvää aurinkoista mieltä päivääsi ja mukavaa viikonloppua.

Kaaponkammari kirjoitti...

Kiitos Sirkka sinulle kauniista kommentista ja mukavaa, että kävit.

aikatherine kirjoitti...

onnea tunnustuksista ...hyvinhän se sujui.. katselen nyt kun jostakin eksyin , tuuli toi, mummun silmin katsen..

Terhi kirjoitti...

Tää postaus ei jostain syystä ollut päivittynyt mulle, mutta olipa hyvä, että tulin kurkkimaan ja ihmettelemään missä sää oikein oot ;) Vai että salaa naimisiin! Mä hämärästi muistan tuollaisen jutun, vastaava taisi olla täällä meidänkin kulmilla. Olispa hauska saada se Hesari käsiin jostain :) Ihana Kaapo jo keinumassa!! Meillä on lähipuistot niin täynnä lunta, että niihin on turha vaunujen kanssa yrittää, joten odotellaan vielä keinujuttuja. Täällä onkin tullut tässä illan aikana taas ihan talvi :(

Kaaponkammari kirjoitti...

aikatherine: Mukavaa, että mummu kävi ja saa tulla toistekkin, mielellälän. Kyllä se Kaapo on jämähtänyt meidän sänkyyn. Kerranhan he ovat pienia nappuloita.

Terhi: Outoa, etten minäkään nähnyt sinun päivitystä. Täällä kanssa täysi takatalvi. Oli niin ihanaa päästä keinumaan. Olihan se puisto lumessa mutat polut oli keinulle ja keinuminen onnistui. Kaapo sanoo lamppu, siis pamppu ja ymmärtää missä se on. Tosi liikksitä, muuta hän ei vielä ymmärrä:)Halit

-m- kirjoitti...

Ihana toi keinukuva Kaaposta! Terkkuja Etelä_Afrikasta. Mullla on Kaapolle ihan tosi pieni tuliainenkin...

Elegia kirjoitti...

Sattuipas sopivasti tämä kirjoituksesi: heti pääsi tutustumaan sinuun hieman paremmin!

Minä menin myös mieheni kanssa salaa avioon (ei tosin päädytty Hesarin sivulle;) maistraatissa tarkoituksenamme järjestää myöhemmin juhlat suvulle. Puolentoista sala-avioliittovuoden jälkeen paljastimme asian suvuille, koska tajusimme ettei mitään juhlia tule (molemmat olemme laiskoja eikä kumpaakaan kiinnostanut) ;)

Minulla on samanlainen aamuohjelma: kahvia ja blogeja! ;)

Eli hauska tutustua!