lauantai 11. joulukuuta 2010

Sydämellistä päivää kaikille lukijoille

Sydänkynttilät, huomasitko?
Lämmin kiitos Pikkuketun-puuhamaa blogin pitäjälle. Hieraisin silmiäni kaksi kertaa, ennen kuin uskoin sen olevan totta. Nimittäin sain ihan oman blogitunnustuksen, kauniin kukkasen. Se lämmitti kyllä, sillä tosiaan tähän bloggaamiseen jää koukkuun ja se on hauskaa mutta toisaalta taas on siinä omatkin haasteensa. Niin kuin elämässä yleensä. Tämän päivän tarinointi pyhitettäköön siis sydämellisesti bloggaamiselle.



Päätin valita kuvattaviksi aiheiksi sydämet johtuen ihan tästä kauniista tunnustuksesta, joka on ihka ensimmäinen lajiaan ja sitten toisaalta taas blogini lukijamäärä yltänee tänään tuhanteen lukijaan. Hih, se on monen himobloggaajan muutaman tunnin kävijämäärä mutta minulle se tulee tänään täyteen. Kiitos siis sinulle, joka olet käynyt täällä.



Ideaalitilanne minulle bloggaamisessa olisi se, että ihmiset jättäisivät omia mietteitään ja kokemuksiaan kirjoitettavasta asiasta, sillä se on minulle se kaikkein tärkein juttu ja kiitos. Kommenteilla en tarkoita niinkään kehuja ja hehkutusta aiheesta, vaan heidän omia kokemuksiaan ja fiiliksiä. Eihän sitä itsekään tullut kommentoitua ennen kuin on aloittanut bloggaamisen. Sen jälkeen minusta on tullut aikamoinen kommentoija, koska ymmärrän, miten suuresti se ilahduttaa sitä henkilöä, joka on tuotoksensa julkaissut kaiken kansan nähtäväksi. Se on kuitenkin aika suuri panostus miettiä ensin aihe, kuvata, siirtää kuvat ja sitten vielä saada se aika itse kirjoittamiselle. Itse en kuvia osaa käsitellä ja otan ne sellaisella pienellä taskukameralla mutta sekin puoli kyllä kiinnostaa. Nyt tässä Kaapo vänisee lattialla ja yritän vippailla hänelle leluja, että viihtyisi hetken, kun kuitenkin olisi mukava blogata. Se on se mun juttu ja henkireikä. Tunnistatteko tunteen? Epäilen, että monella lapsellisella ainakin sama juttu ja lapsettomillakin ajan ottaminen on varmasti haaste.





Sydänkynttilöitä puusenkin päällä

Sitten olen miettinyt linkitystä, eli lukijamäärien kasvattamista. Olisi tietysti huippua, että lukijoita olisi ja he kävisivät aina huomatessaan jutustelemassa blogissa. Monet ovat kasvattaneet lukijamääriä esim. arvontojen kautta. Se onkin varmasti ihan oiva ja mukava tapa lisätä lukijakuntaa mutta miten noin yleisesti sitä kasvatetaan. Kyselee täällä yksi hieman uuno:) Itse olen ryhtynyt monien blogien lukijaksi, mutta kauheesti ei ole toi mun lista kasvanut... Pitäisiköhän katsoa peiliin ja nostaa hieman juttujen tasoa?? Ei, ei siihen en ryhdy, vaan jokaisen blogit on hienoja ja ainutlaatuisia siitä lähdetään. Mutta siis nyt heitän ilmaan ihan oikeesti kysymyksen, että kuinka noita lukijoita saadaan lisää?


Sydämellistä päivää kaapon kammarista.

Rautainen sydän sweet home

4 kommenttia:

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Onnittelut tunnustuksestasi!

Kyllä se vain niin on, että niitä lukijoita ja kävijöitä saa lisää vain ja ainoastaan omalla aktiivisuudella.
Muistan kun Toukokuub tyttö, eli Hannis jätti ekan kommentin blogiini. Hän muistutti, että ahkerasti kannattaa käydä kommentoimassa suosikki blogejaan, ja siten saa itsekin vieraita.
Tämä aika ei ehkä ole mikään bloggaajien kulta-aika. Itsekin yritän saada ilmaan postauksen per päivä, ja lisäksi joulukiireet painavat niskaan. On töitä ja kotitöitä, ja minusta tuntuu oikeastaan pahalta, miten vähän pystyn blogeja kiertämään ja vastavuoroisuutta antamaan. Ehkä tosiaan nautin itsekin enemmän siitä, etten joka päivä postaile, vaan aikaa jää tälle sosiaalisellekin vuoropuhelulle.

Erilaiset arvonnat näyttävillä linkityksillä on tietysti myös yksi blogien näkyvyyttä lisäävä juttu.
Mutta kaikkein parasta on se, kun alkaa tulla bloggaajien kanssa juttuun, ja melkein voisi sanoa heidät tuntevansa. Ystävyyttä virtuaalisesti :D

Ihanaa sunnuntai päivää :)

Kaaponkammari kirjoitti...

Kiitos Emilia, olipa ihana saada tämä kommentti. Tuo kaveruus bloggaajien kanssa tuntuu mun jutulle. Sinä puit sen sanoiksi - kiitos! Ihanaa päivää sinulle, kaaponkammari

Anonyymi kirjoitti...

moi! ekaa kertaa blogissasi. minusta on tärkeää että blogia päivitetään säännöllisesti, oli se sitten kolme kertaa viikossa tai kolme kertaa päivässä. mitä enemmän päivityksiä, sitä enemmän lukijoita.

minusta blogisi näyttää mielenkiintoiselta, tykkään fontista ja kuvista, mutta minusta kuvat näyttäisivät paremmalta ilman noita kehyksiä jokaisen kuvan ympärillä. makuasia, jonkun mielestä kehykset eivät haittaa, joku tykkää niistä.

mielestäni näkee, onko bloggaaja panostanut blogin yleisilmeeseen, eli onko harkittu kuvien asettelua, kokoa jne. ja tekstejä. headeri on mielestäni tärkeä, sen näkee ensimmäisenä kun tulee blogiin, ja siitä näkee monesti panostaako bloggaaja blogiinsa. kuva voi olla yksinkertainenkin, kunhan se on huolella valittu.

ja minusta on tärkeää, että bloggaaja vastaa kommentteihin. suosituilta bloggaajilta tätä ei odota, mutta jos blogi on pienehkö, odotan että kommenttiini vastataan jotain, se on kohteliaisuutta.

luen niin monenlaisia blogeja, että olen huomannut, ettei ole mitään yhtä mallia, joka tekee blogista kiinnostavan. luen sekä blogeja joissa on runsaasti kuvia että blogeja joissa ei ole yhtään kuvia. yhteistä suosikkibloggaajillani on kuitenkin se, että heillä on oma tyyli, he ovat löytäneet tavan ilmaista itseään blogissaan.

tuli pitkä sepustus, toivottavasti tästä on jotain hyötyä sinulle :)

Kaaponkammari kirjoitti...

Voi anonyymi, miten ihana postaus:) Aloin jo hieman muokata kuvia yms, mutta voi että kun tämä vie aikaa ihan tuhottomasti ja parannusta pitäisi tehdä paljon. Harjoittelu vie vaan niin tuskasen paljon aikaa, mutta kaikki neuvosi laitoin korvantaakse ja haaveilen paremmasta kamerastakin. Headeria haluaisin ekana muokata, mutta ilmeisesti pitäisi olla joku kuvankäsittelyohjelma, jolla se sitten onnistuisi.

Minusta vaan tuntuu siltä, että ne blogit, jossa kuvaaja tuo kokonaan oman persoonansa esiin ovat suoistumpia kuin ns. persoonattomat blogit.

Mutta lämmin kiitos sinulle ja tervetuloa uudelleen ja palautteesi oli täyttä asiaa ja tosi rakentavasti kirjoitettu.