perjantai 16. maaliskuuta 2012

Sinkkuelämää, deittailua vai perhe-elämää


...Näitä kaikkia kolmea olen kokeillut ja vertaillut omalla lomallani Eirassa, söpössä pikkuruisessa yksiössä. No ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että voisin aivan hyvin jättää nämä pienen lähiön pölyt taakseni ja muuttaa Eiraan. On se vaan paikka mun makuuni:)


Tähän mennessä en ole koskaan tuntenut mitään vetoa Helsingin keskustaan. Olen lähinnä kauhistellut lapsiperheitä, jotka kasvattavat lapsiaan keskustan melussa ja pölyssä. Katselin viikkoni aikana keskustaa lapsiperheen näkökulmasta ja täytyy todeta, että siellähän on aivan ihastuttavia isoja leikkipuistoja ja muutenkin kelpopuitteet myös lapsiperheille. Meidän talon hinnalla taitaisi saada yksiön sieltä, joten ei taideta ihan sulloutua yksiöön. Ja vakavasti puheen olle viihdyn meidän kodissa erinomaisesti.


Kuten kuvasta näkyy, keskustassa on kyllä aivan mahtavaa vaan kävellä ja kuljeskella ja tehdä niitä ikkunaostoksia. Pysähtyä ja katsella ympärilleen. Ihania pieniä kahviloita, ravintoloita ja sisustusliikkeitä. Niistä nautin eniten keskustassa. Kiertelin ja ihailin myös lastenvaatekauppoja. Mutta parin illan jälkeen totesin, että samalla lailla illat ovat pimeitä ja ehkä hieman tylsempiä kuin kotona. Yksin ei ollut kovinkaan mukavaa pimeällä kerrostalossa.



Mutta sitten olikin kiva seuraava vaihe: Meillä oli miehen kanssa mahdollisuus olla yksi yö Eirassa ja sovimme deitit. Kävimme syömässä ja mikä mukavinta pulleilla massuilla pystyi kävelemään majapaikkaan. Se oli kyllä arjen luksusta. Onhan se aika rentouttavaa saada olla aikuisten kesken ja puhua aikuisten juttuja. Ja paljon kivempaa kuin olla ihan yksikseen, vaikkakin se tekee todella hyvää. Sitä näkee elämänsä aivan uudessa valossa. Kannattaa kokeilla!

Ja kolmas vaihe on sitten tämä perhe-elämä iloineen ja suruineen. Tällä hetkellä melkoista teini helv...iä välillä, kaksivuotiaan uhmaa ja keskimmäisen iloja ja suruja.

Kaiken kaikkiaan olihan se kyllä viikon paras hetki kun pienin Kaapo suukotti minua koko paluumatkan kotiin:)  Aion vastaisuudessakin kyllä käyttää tätä mahdollisuutta ja tuulettaa itseäni ydinkeskustassa. Sitten taas kotonaolo maistuu.

 Ihanaa viikonloppua!


10 kommenttia:

Minna kirjoitti...

OOoOO- rouvallahan on ollut luksusta ;)! Milla tän vihreen värin saa pois naamasta?

Mutta, joo..on se varmaan outoa olla illat ja yö yksin, kun tottunut ison perheen kanssa olemaan. Se hiljaisuus, tai kun kuulee kaikki mahdolliset äänet.

Mahtavaa, että sait miehesi kanssa viettää kahdenkeskistä aikaa :)! Kyllä se arki on taas arvossaan, kun saanut vähän erilaista maistella.

Hyvää viikonloppua koko perheelle!!!

Kaaponkammari kirjoitti...

Kiitos Minna kommentistasi. Kyllä nää kommentit on elintärkeitä ja ihan rehellisesti sanottuna, jos niitä ei tule, ei oikein jaksa motivoitua kirjoittamaan.

Juu kyllä näitä irtiottoja on vaan järjestettävä, että jaksaa painia tän katraan kanssa:)

Ihanaa ja ilman täitä olevaa viikonloppua myös teidän pesueelle:)))

Minna kirjoitti...

:)!

M kirjoitti...

Ihanuutta =D

Kaaponkammari kirjoitti...

Kiitos M - mukava, että jätit merkin käynnistäsi.

Peppi kirjoitti...

Ihana irtiotto! Ja hienoa, että otit tuommoisen. Monesti me äitylit aina vaan ajatellaan niitä lapsia, eikä itseämme ensinkään.
Eka ilta yksin on ehkä se oudoin, tai ainakin itsellä aina. On niiiin hiljaista ettei osaa oikein nukkuakaan.
Tuommoisen reissun jälkeen jaksaa taas niitä arjen"ilojakin" (ainakin vähän aikaa..) Mukavaa viikonloppua!

Mira kirjoitti...

Samaa mieltä kommenteista.. Ei tee mieli kirjoittaa mitään jos ei kukaan kommentoi..
Mutta onpa sinulla ollut luksusta :)
Mie en välttämättä kaipaa yksinoloa, mulle riittää se, että silloin tällöin saa hetken kotona olla yksin hiljaisuudessa.
Mutta kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa kaipaisin.. Edellisen kerran taidettiin käydä kahdestaan syömässä juuri ennen synnytystä.. eli kohta n. 1,5 vuotta sitten :/

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia:)-Tiina

Kaaponkammari kirjoitti...

Tiina, Peppi ja Mira: Kiitos kovasti kommenteista. Niiden avulla jaksaa taas laittaa uutta tarinaa tulemaan:)

Terhi kirjoitti...

Sorry, kun en oo mitään kommenttia saanut aikaiseksi. Kyllä kommentit kuitenkin on SE juttu bloggailussa. Mutta ihan luksusta ollut tuo sun oma aika!! Täällä vaan haaveillaan moisesta, ehkä se joskus toteutuukin - ööö, muutaman vuoden päästä, heh.