torstai 17. helmikuuta 2011



Tiistaina se flunssa alkoi jylläämään minullakin. Perheenäiti kun sairastuu, niin siitä on kyllä leikki kaukana, etenkin kun perheessä on vauva, joka vaatii hoitoa. Ei enää pysy paikallaan, vaan mielellään vetäisi matoasennossa pitkin taloa.

Flunssa alkoi maanantai iltana ensin kurkussa tuntuvana kipuna, jonka jälkeen jalkoja kolotti, etenkin lonkkia ja híeman selkää. Myöhemmin oli jo kuumetta, mutta sitä en lähtenyt sen kummemmin mittailemaan.

Eilen aamulla oli sitten kurkkukipu aikas pahaa, eikä nieleminenkään oikein onnistunut. Voimat ihan poissa. Päivä meni jotenkin Kaapon kanssa. Lötköteltiin sängyllä. En jaksanut edes apua soitella, sillä koti oli aivan katastrofaalisen sekaisin.

Ja mies tietysti kauempana reissussa. Hänen piti ajoittaa kotiintulonsa niin, että on neljältä hakemassa keskimmäistä jääkiekkopeliin. Hänelle oli soitettu autoon, että joku tuomareista on sairastunut, että voisiko mieheni toimia tuomarina ja hän suostui. Siinä vaiheessa ärähdin. Eikö hän muistanut, että minä olin sairaana kotona? Hän kyllä tajusi mokanneensa ja soitti perään minulle ja oli keksinyt, että vanhin poika toimiikin tuomarina, ja hän hoitaa Kaapoa jäähallilla. No, sitten tuli ongelmia, kun vanhimmalla pojalla on niin pitkä koulumatka, että hän ei ehtinyt neljäksi kotiin. Siihenkin keksittiin sitten ratkaisu. Ilta miehillä jatkui vielä vanhimman  pojan painilla ja jääkiekkoharkoilla, joten olivat hakeneet välissä Kaapolle Citymarketista ruokaa:)

Tänä aamuna mies pakkasi Kaapolle vaippoja, ruokaa ja rattaat ja lähtivät työreissulle Tampereelle. Ääntä ei juuri tule, joten perään en ole kysellyt.

Päivän pieni piristys oli se, että  vanhin poika oli saanut ison kassillisen karkkeja abeilta ja antoi ne keskimmäiselle. Seassa oli myös kurkkukaramelleja, jotka pojat ystävällisesti lahjoittivat minulle.



Että tällaista tänään. Toivottavasti siellä perheenäiti ei sairasta, ei kivaa.

15 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

OHO, onpas iso karkkisaalis, kelpais mullekin ;)
Paranemisia sinnepäin, pahoin pelkään että kaadun kohta itsekin flunssapotilaana sänkyyn kun kurkkua vähän koskee. Lapset sentään alkaa olla parantumaan päin :)

Terhi kirjoitti...

Voi ei! Kotiäidin on kyllä vaikea sairastaa :( ja miehet on välillä ihan tolloja. Eihän ne varmaan pahalla, mutta eivät aina osaa ajatella järkevästi, plääh. Paranemishalaus <3

Kaaponkammari kirjoitti...

Heidi: juu tuo karkkisaalis oli luonnossa aika valtava, ihan iso pussillinen, joten kannattava koulupäivä. Vanhin poikamme on hassu, kun ei syö karkkia - on kuulemma epäterveellistä.Toivotaan,etteisamaa tautia sulle tule.

Terhi: Miehet on tolloja välillä tosiaan. Ei ne pahalla, mutta miesten aivoilla:)

Kiitos halauksesta, takasin.

Peppi kirjoitti...

Paranemissäteitä! Onneksi miehesi pystyi ottamaan Kaapon matkaan mukaan, niin saat edes vähän levätä. Noin pienen kanssa aikas rankkaa olla sairaana.
Mut hieno karkkisaalis - ja paremmille näyttää karkit kuin meidän koulun abeilla :)

Sari. kirjoitti...

Parane pian <3 Kun äiti sairastaa, siitä kärsii koko perhe. Juuri alan toipumaan omasta flunssasta, olipa ihan kauheaa olla kipeänä, mörr... Jos meillä nyt olisi niin mainio vastustuskyky, ettei ihan hetkeen oltaisikaan kipeänä? :)

Kaaponkammari kirjoitti...

Peppi, kiitos. Oli kuulemma päivä mennyt niin loistavasti ja mies vaan ´päivitteli, kuinka paljon poika nukkuu...

Ihmettelin itsekin karkkimäärää ja kaikki oli maistuvia karkkeja. Ensi kerralla sitten jätesäkki mukaan;)

Sari: Onneksi sinä parempaan päin ja toivotaan, että täältä ponkaistaan pian perään:)

Iloa iltaanne dear friends

Nina kirjoitti...

Voi ei, säkin! Pikaista paranemista! Mä niin tiedän miltä tuntuu.

Meillä onneksi mies yllätti ja tuli jo puoli viisi, normaalin kuuden sijaan, normaalimpaa olisi ollut että olisi mennyt ylitöiksi! :D

-m- kirjoitti...

Voi harmin paikka, että oot saanut flunssan! Toivottavsti menis pian ohi. Onko Kapsu jo paranemaan päin? Voimia!

Kaaponkammari kirjoitti...

Nina: tsempit sinnekin ja otetaan niin rennosti kun voidaan.

m: K jo parempana, tosin lääkekuurilla ja räkäinen. Monet ovat nyt kipeenä, tosi kummallista.

Villa Kajava kirjoitti...

Kurjaa, kun siellä sä sairastat :(. KUmpaahan lienee, tavalliset lenssutkin niin ärhäköitä nykyään. Otahan nyt iisisti, ettet saa jälkkäriä, se vielä puuttuisi!

Hyvä, että miehesi otti, pystyi ottamaan Kaapon mukaan töihin. Kotiäidin on kyllä niin vaikea sairastaa. Mun miehellä onneksi sen verran joustava työnantaja, että pystynyt jäämään etätöihin kotiin.

Jestas, mikä karkkisaalis! Meidän 8V.llä oli vain parikymmentä namia. Tosin tuo lukiokin aika pieni.

Nyt paranemisia pikaisesti ja muista riittävästi lämmintä juomaa sekä vaakatasoa!

Haliterkuin Minna :)

(mulla joku on/off lenssu, ei iske kunnolla, mutta ei ole oikein kunnossakaan,höh)

Kaaponkammari kirjoitti...

Minna: jälkkäri se tästä vielä puuttuisi. Ei sitä en kyllä halua. Oon maannut aamusta iltaan ja seurannut blogimaailmaa todellakin tiiviisti sängyn pohjalta.

Vanhimman pojan koulu taitaa olla aika suuri mutta ei ole meidän lähikoulu ollenkaan, vaan on Helsingissä, joten siksi karkkisalis todellakin huima.

Kiitos taas ihanasta viestistäsi ja koitahan rauhoittua huushollin pidon suhteen ja lepäilet.

Maketsu kirjoitti...

Onhan se perheellisellä aikas pyöritystä :( Meitsi kun sairastaa, niin ottaa pikku koiran kainaloon ja makaa vain. Pikaista paranemista ja yritä levätä ( helpommin sanottu kuin tehty.)

Onnenkyynel kirjoitti...

Voi ei =(
Parantava halaus täältä.
Joskus miehillä ei vaan ihan toimi ajatus..
Ihania lapset, kun antovat namisaaliista äipälle väksyt ;)

J kirjoitti...

Parane pian! Vasta olin itsekin flunsassa ja tuntuu että sillon vois vaan nukkua, mut ei onnistunu..

Meillä mies voi onneksi jäädä kotiin hoitamaan lapsia jos mä kovin sairaana olen. Työnantaja ymmärtää kun itelläkin pieniä lapsia ja jos mies hakee vielä sairaslomalapun niin saa palkankin siltä ajalta. Ihana että nykypäivänä on vielä noinkin ymmärtäväisiä pomoja :)

Koitahan saada levättyä viikonlopun aikana<3

Kaaponkammari kirjoitti...

Maketsu: kaikilla se taitaa olla yhtä kurja tunne tuon sairastamisen kanssa, ei oo kiaa. Päivä pari viel menee mutta siitä eteenpäin on syvältä.

Onnenkyynel: niin oli ihanat lapset mulla!!

J: mukavan joustavaa miehen työpaikalla. Meidän isäntä on vähän semmonen "sankari", että se ei osaa olla töist pois, vaikka pitäisi.